Itsehoitoa maailmanmenon aiheuttamaan verenpaineen nousuun. Epäkorrektejakin ajatuksia saatavilla.

tiistai 22. toukokuuta 2012

Kuinka ammutaan omaan jalkaan - osa: ties kuinka mones


Olen parin vuoden ajan seurannut huuli pyöreänä hyvin vaivihkaista, lähinnä ammattilehtien tekemää uutisointia merenkulun EU-rikkidirektiivin tiimoilta. Ja ajatellut, että ei tämä noin järjettömästi voi mennä. Viime viikolla hulluus sitten saatiin sinetöityä. Itämerelle tulee kuin tuleekin vuonna 2015 maailman tiukimmat laivapolttoaineiden rikkipitoisuus rajat (0.1%). Kymmenen vuotta ennemmin kuin muualle maailmaan. Esimerkiksi Välimerellä saa käyttää rikkipitoisuudeltaan 4,5%:sta (!) polttoainetta vuoteen 2020 ja sitten 1% vuoteen 2025.

Tai tarkemmin sanoen siis osalle Itämeren valtioita tulee, sillä tämäkään sääntö ei tietysti koske Venäjää! Viime vaiheessa Suomi ( joka on merenkulullisesti täällä pussinperällä ja jota ratkaisu siis kipeimmin iskee ) yritti neuvotella EU:lta siirtymäaikaa vuoteen 2020. Mutta tyypillisesti se eurooppalainen solidaarisuus ei koskaan toimi toisin päin. Siirtymäaikaa ei annettu. Armollisesti Suomi sai sentään EU:lta luvan tukea vientiteollisuutensa kasvavia kuljetuskustannuksia omista rahoistaan.

En ala tässä kertaamaan asian yksityiskohtia, ettei tämä postaus taas kerran veny älyttömäksi.  Jos keissi ei ole ennestään tuttu, kannattaa lukea tässä välissä vaikkapa Eija-Riitta Korholan tuore blogaus "Pahin turpiinotto vuosiin". Sen sijaan pohdin hieman seurauksia.

Direktiivin kustannusvaikutuksista Suomen talouselämälle on esitetty erilaisia arvioita. Yksin metsäteollisuus on laskenut kustannuslisäkseen noin 200 miljoonaa euroa per vuosi ja kokonaisrasitukseksi on teollisuuden taholta väitetty jopa 1-1.2 miljardia/v. Summissa saattaa toki olla propagandalisää, mutta selvää on, että tämä maksaa ja paljon. Toki ainahan julkisuudessa väitetään että meillä on varaa.

Vihreät ovat tosin ilakoineet että “Rikkidirektiivi ei tuo paljoa lisäkuluja, koska sen taustalla oleva IMO-sopimus pitää toteuttaa joka tapauksessa. (siis vuonna 2025, KÄM huom.) Tätä ei ole suomalaisessa rikkidirektiivikeskustelussa vielä ymmärretty. Suomen teollisuus voi hyötyä tekemällä esimerkiksi rikkipesureita laivoihin.”  Hei, me varmasti tienataan tällä(kin)


Suomi on siis taas kerran maailmanparantamisessa edelläkävijä ja maksaa siitä kalliin hinnan. Kunnian ottajia tästä loistavasta saavutuksesta ei ole sattumoisin juurikaan julkisuuteen ilmaantunut. Korhola nimeää blogissaan "syyllisiksi" taanoisen ympäristöministeri Paula Lehtomäen, jonka pestin aikana varsinaiset neuvottelumokat tehtiin. Sekä varsinkin europarlamentaarikko Satu Hassin, joka toimi rikkidirektiivin raoportoijana europarlamentissa.

Hassin osalta asia on varma. Kovasti on arvokas nainen Suomen kansantaloudelle. Lehtomäen osalta en tiedä oliko kyse vain hänen puupäisyydestään, vai veivätkö ympäristöministeriön asiaa hoitavat virkamiehet ministeriä kuusi-nolla? Kuten kävi aikoinaan ministeri Enestamille legendaarisen jätevesiasetuksen kohdalla. Toki kyse saattoi olla Lehtomäen poliittisesta ratkaisusta. Pyrkihän Kepun kitu-lipilaari-siipi noihin aikoihin hinnalla millä hyvänsä pääkaupunkiseudun vihertävien äänestäjien suosioon.

Mutta myös valtion korkeilla virkamiehillä on taipumuksia omien agendojensa ajoon täysin yksisilmäisesti ja kokonaisvaikutuksia murehtimatta. Varoittavana esimerkkinä on Keskiäksyllä jäänyt mieleen Työ- ja elinkeinoministeriön hallitusneuvos Päivi Jankka. Joka taanoin kuittasi huolen teollisuuden hiilivuodosta (eli tuotannon siirtymisestä sellaisiin maihin joissa ei ole käytössä päästörajoituksia ja päästökauppajärjestelmää. Käytännössä siis koko muu maailma paitsi EU ) näin fiksusti:

"Päästökauppa kannustaa päästöjen vähentämiseen, koska se aiheuttavaa yrityksille kustannuksia. Jos kaikella energiaintensiivisellä teollisuudella olisi samat rajoitukset ympäri maailmaa, järjestelmä olisi tehokas...Jankan mukaan kaikki teollisuus ei voi paeta Euroopasta, sillä esimerkiksi sähkö ja kaukolämpö täytyy tuottaa paikallisesti Euroopassa..."

Keskiäksyä kovasti huojentaa tuo hallitusneuvoksen rauhoittelu. Ettei sentään sähköenergian ja lämmön tuotanto maastamme karkaa, vaikka kaikki muu teollisuus lähtisikin. Hienoa! Sähköä siis piisaa tulevaisuudessakin, kun maamme pääelinkeino on nähtävästikkin vastaanottokeskusten pyörittäminen ja muu maahanmuuttoteollisen kompleksin puuhastelu.
---------------------------------------------------

Saanen vielä lopuksi esittää lyhyesti ranskalaisin viivoin Keskiäksyn ennusteen, miten tämä rikkidirektiivi tulee Suomessa vaikuttamaan.

-suurteollisuus (metsä, kaivos ja metalli ) tulee vaatimaan ja myös saamaan valtiolta vähintäänkin sellaiset parin sadan miljoonan euron vuotuiset subventiot. Joko verohelpotuksina, suorina kuljetustukina tai niiden yhdistelmänä. Koska valtiontalous on muutenkin tiukilla, vastaava summa on leikattava jostain muista valtion menoista.

-Pienet ja keskisuuret yritykset sekä alkutuotanto saavat  pärjätä omillaan, koska niillä ei ole politiikassa hyviä ystäviä eikä lobbausvoimaa. Ylimääräinen kustannus kilpailijoihin verrattuna aiheuttaa niille viennin laskua ja sitäkautta työpaikkojen menetyksiä.

-Tuonnin osalta ei ole niin suuria ongelmia, sillä kohonneet rahtikustannuksethan voidaan aina siirtää suoraan kuluttajahintoihin. Ja suomalainen kuluttajahan on tunnetusti rikas. Mutta toisaalta kallistuvat myös vientiteollisuuden tarvitsemat tuonti raaka-aineet ja tarvikkeet...

-Entistä isompi osa euroopaan suuntautuvasta viennistä siirtyy merikuljetuksista kumipyörille. Ympäristö kiittää...

-Venäjän transitokuljetukset maamme kautta ja niistä saatavat tulot loppuvat kuin seinään. Suomen satamissa on jatkossa kaiken kaikkiaan kovin hiljaista. Muutamia satamia suljetaan kokonaan ja lopuistakin vähennetään väkeä. Koska useimmat satamat ovat kaupunkien omistamia, satamayhtiöiden pinnalla pitämiseen tarvitaan lisää kunnalliverorahoja.

-Suomen tärkeimmiksi vientisatamiksi muodostuvat Pietari, Narvik ja ehkä jopa Murmansk. Itärajalle rakennettujen rekkaparkkien todetaan sijaitsevan tarpeeseen nähden väärällä puolella rajaa. Koska maamme myyminen ei ole nykypoliitikoille mikään tabu, ongelma voitaisiin ratkaista siirtämällä Suomen ja Venäjän rajaa kyseisissä paikoissa kymmenen kilometriä lännemmäksi.

Näillä siis mennään, mutta meillähän on varaa ja meillä on velvollisuus. Tähän ihan lopuksi haluaisin kuitenkin esittää pari kainoa toivomusta:

1) Kun tulevaisuudessa jossain järjestetään mikä tahansa kansainvälinen maailmanparannuskokous, niin ÄLKÄÄ PÄÄSTÄKÖ sinne ainoatakaan suomalaista virkamiestä tai poliitikkoa. Koska näiden tumpeloiden jeesusteleva päteminen ja/tai totaalinen kyvyttömyys aiheuttaa näköjään aina maallemme sen kaikkein huonoimman ja kansantaloudelle kalleimmaksi tulevan lopputuloksen. Pääsemme todennäköisesti  paljon pienemmillä vahingoilla kun Suomi vain jälkikäteen tyytyy muiden tekemiin ratkaisuihin

2) Leikataan tuo ylimääräisiin kuljetustukiin myönnettävä noin 200 miljoonaa euroa/v sieltä valtionbudjetin kehitysavun pääluokasta. Koska se on budjettiteknisesti kaikkein lähinnä vastaava:

Pääluokka 35: Moraalisen pätemisen hallinnonalat. Kankkulan kaivoon vastikkeetta lapioitavat määrärahat

Momentti 1: Symbolisesti merkittävien, mutta todellisuuteen juurikaan vaikuttamattomien poliittisten sankaritekojen määrärahat...

 ---------------------------------------------

PS. Löysin myöhemmin vielä yhden asian valmisteluun ja käytännön hoitoon osallistuneen tehotytön. Nimittäin hallitusneuvos Silja Ruokolan liikenneministeriöstä:

"Hallitusneuvos Silja Ruokola liikenneministeriöstä korosti, että IMO:n päätöstä tehdessä vuonna 2008 taloudellinen tilanne oli vielä aivan toinen, kun elettiin noususuhdanteessa eikä polttoaineen hinnat olleet nousseet talouskriisin jälkeisiin mittoihin. Päätökset tehtiin tuon ajan näkymiin nojaten.
Ruokolan mukaan Suomi on ollut mukana asian käsittelyssä alusta asti"

Tämä keissi taisikin olla alusta loppuun asti "lahjakkaitten" (kiintiö?)naisten hoitama moralistinen riemuvoitto.

12 kommenttia:

  1. Kaksi sanaa: tyhmä ja ahkera.

    Näillä ominaisuuksilla varustettu tytteli luulee tietävänsä kaiken mutta ei todellisuudessa ymmärrä mistään mitään.

    Hassin tietoinen pahanteko perustuu tietysti apokalyptiseen ekofanatismiin. Virkamiehet ovat kuitenkin vain "tekemässä työtään" kuten tyhmä ja ahkera tekee.

    VastaaPoista
  2. Tyhmä mutta ahkera. Hyvä määritelmä!

    Ja tosiaankin, tuo Itämeren polttoaineen rikkipitoisuuden lasku nykyisestä 0,5% tulevaan 0,1%:n ei tule aiheuttamaan mitattavissa olevaa paranemista Suomen ilmanlaatuu, kuin korkeintaan suoraan satamalaiturin vieressä. Ja vertailun vuoksi esimerkikisi siellä Välimerellä saa ajaa vuoteen 2020 asti 4,5%lla raskaalla polttoöljyllä. Jonka jälkeen raja putoaa siellä 1%:n.

    Suomen suuri ongelma tässä onsiis se, ettei tuollaista 0,1%:n polttoöljyä ole edes vielä markkinoilla.Ja kun tulee, hinta voi olla melkoinen.

    Ja kaksi vuotta on pirun lyhyt aika rakennella laivoihin niitä savukaasupesureitakaan. Veikkaan että vuonna 2015 on olemassa kovin vähän laivoja jotka saavat rantautua Suomen satamiin. Pietarista todella tulee hyvin varteenotettava vaihtoehto Suomen tärkeimmäksi vienti- ja tuontisatamaksi.

    VastaaPoista
  3. Joo, tuota on tullut seurattua täälläkin, eikä ylisanat riitä enää määrittelemään tuota typeryyttä. Epäilemättä niin Pietarin kuin Koiviston satamissa suunnitellaan tällä hetkellä kapasiteetin lisäämistä, niin että tsuhnan tavarat saadaan kulkemaan eestaas. Ja niitä kuljetuksia tuskin tehdään suomalaisilla rekoilla, venäläinen kun osaa olla tullissa hyvin luova, ainakin keksiessään viivytyksiä. Lähitulevaisuudessa lienee myynnissä paljon halpoja rekkoja.

    Episodin jeesustelutasosta tulee mieleen se, kun aikanaan pykättiin sitä ydinaseetonta pohjolaa. Siis pohjolaa miinus Murmansk. Joka oli ainoa paikka jossa niitä ydinaseita oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, tuo kaikkien jeesustelujen äiti. Itäisen rauhan armeijan puolesta marssinut rauhanliike. Ja jeesustelun huipentumana monet Suomen kunnat ja kaupungit julistautuivat valtuustopäätöksillä ydinasettomiksi alueiksi :-D Ja sehän toimi. Suomi on nykyään ydinaseeton maa... Löytyisiköhän jostain listaa niistä kunnista jotka tämän päätöksen tekivät? Tuskin kukaan sitä on myöhemminkään purkanut.

      Julkaisisin tuon listan oikein mielelläni blogissa. Suomalais poliitikkojen ja Suomen moraalisen paremmiston ajattoman tekopyhyyden ja typeryyden muistomerkkinä.

      Poista
  4. Joitakin tavaroita voi pistää joissain tapauksissa rautateille, jos kyseessä on sen tyyppistä tavaraa mikä siihen käy sekä suuria volyymejä. Edellyttäen että lastin siirto toiseen kuljetusvälineeseen onnistuu suht vaivattomasti, ja että radan reitti on hyvä. Ratoja ei vaan mene ihan joka ovelle. Ruotsiin ja Baltiaan tai muualle pitää kuitenkin mennä ensin laivalla. Vain Venäjälle pääsee suoraan kiskoilla.

    Entäs jos laivoihin asennettaisiin moottorit jotka käyttävät polttoaineena uraania? Rikkipäästöt saataisiin noin alas. Viherhörhöt ja muut ahkerat ja tyhmät kuitenkin saavat kovimman luokan kohtauksen tuosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terve Vieras. Suomen kirous on myös siinä että emme ole osa Euroopan rataverkkoa. Raideleveys on väärä. Veli-venäläisen kanssa standardia. Se telien vaihto vaunujen alle tai purku-uudelleen lastaus on hidasta ja hintavaa.

      Kumipyörilläkin on se ongelma, että osa matkasta on yleensä hoidettava laivalla. Pietarin tie on liian pitkä (ja "kivinen") jos Eurooppaan on suuntana.

      Onhan noita ydinkäyttöisiä laivoja rakenneltu. Tosin rahtilaivoja vain neljä. Ja niistäkin kahdesta ( NS Mutsu ja NS Otto Hahn) reaktori on poistettu ja tilalle laitettu dieselkoneet. NS Savannah oli testialus, joka on jo romutettu. Venäläinen NS Sevmorput oli jäätämurtava arktinen rahdinkuljettaja, mutta sekin on maannut telakalla vuodesta 2007.

      Ydinkäyttöisten alusten ongelma on taloudellisuus. Rakennuskustannukset ja reaktorin ylläpito maksaa liikaa. Ne ovat toki menestyneet mm. lentotukialuksina ja sukellusveneinä eli sellaisessa käytössä missä kustannustehokkuus ei ole erityisen merkittävä asia.

      Poista
  5. Jos veturi vetää vaunuja paljon, jotain 20-70, ja tavara painaa niin silloin tuo lastin siirto ei yksikköä kohti enää ole mahdoton, eikä kilometriä kohti jos se kulkee pitkän matkan. Silloin pitäs olla sitä enemmän tonneja ja kilometrejä sen parempi. En minä sitä telien vaihtoa oikeastaan kaavaillut. Lähinna päässä kävi mekanismi jolla toteutetaan konttien siirto tavaravaunun päälle ja tavaravaunusta pois. Siinä konttihommassa noi junat menis parhaiten. Siis vaunusta laivaan tai pois, vaunusta rekkaan tai pois, tehtaalta vaunuun tai pois jne. Malmimössö siirretään junasta laivaan tietysti jollain kippauksella tai liukuhihnan tapaisella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä niillä vaihtoteleilläkin on tuota raideleveysongelmaa ratkottu. Vaunu nosturilla ilmaan ja akselipaketti vauhtoon. Samaten on rakenneltu leveyssuunnassa säädettäviä akselistoja. Vähän tyyriitä ratkaisuja molemmat.

      Odotellaan nyt että se visioitu Beringin salmen junatunneli saadaan tehtyä. Sitten meiltä pääsee junalla suoraan amerikan markkinoille. Pieni hidaste vain on että pitsi se tunneli, niin Siperiasta ja Alaskasta puuttuu lisäksi muistaakseni noin 3500 km rataa :-P

      Suomen ongelma tosiaan on, että olemme Euroopan ja maailman markkinoiden näkökulmasta kirjaimellisesti pussin perällä...

      Poista
  6. Muutoin kirjoitit jutussasi täyttä asiaa. Minun hölinöissäni ei ollut kyse siitä ettetkö kirjoittaisi, vaan se liittyy muutoin siihen että olen huvikseni katsellut ohi kulkevia tavarajunia ja laskenut vaunuja...

    VastaaPoista
  7. Mitenkäs tuon maakaasun laita on? Voisiko sitä käyttää polttoaineena valtamerialuksissa? Mahtaa tästä taas riemu revetä, kun asia realisoituu vuoden parin sisällä.

    VastaaPoista
  8. Viking Linelle on itseasiassa rakenteilla nesteytettyä maakaasua käyttävä risteilijä Ms Grace. Turku-Tukholma reitille. Näillä näkymin kaasun tankkauspiste rakennetaan Tukholmaan. Maakaasu on rikitöntä, hinnasta en osaa sanoa. Ja niitä kaasutankkauspisteitä ei maailman satamista juurikaan (vielä) löydy. Tuollaisessa reittiliikenteessä moinen ei tietysti haittaa.

    Hassi jessusteli että Wärtsilä tekee savukaasupesureita laivoihin, me Suomalaiset voidaan tienata tällä. Okei, Wärtsilä varmasti tienaakin, mutta muutama tuhat muuta suomalaisyritystä kärsii siinä samalla.

    Ja en siis sinänsä vastusta tuota rikkipitoisen, raskaan polttoöljyn eli "bunkkeriöljyn" käytön kieltoa. Aikataulun ja sääntöjen vaan pitäisi olla kaikille samat. "Edelläkävijät" saavat siipeensä monella tavoin.

    Ja mikäli vanhat merkit paikkaansa pitävät, osa valtioista ignooraa tai "soveltaa" tämänkin direktiivin. Ja Suomi taas noudattaa sitä pilkulleen kuin jumalan sanaa. Vielä omien virkamiesten omilla tiukennuksilla höystettynä...

    VastaaPoista
  9. Suomen kauppalaivaston keski-ikä on noin 31-vuotta, ja tuon savukaasupesurin hinta on noin alkaen 3 miljoonaa euroa per paatti. Harmi vaan kun se ylittää aika paljon itse kaluston arvon. -91 rakennettu 13 511 dwt:n (pirun iso suomen mittakaavassa) nosturilaiva myytiin tässä pari viikkoa sitten kolmella miljoonalla.

    VastaaPoista